Kotimainen proge

Jo nuorena miehenä nk. progressiivinen musiikki kolisi minulle tosi kovaa. Kotimaisista bändeistä Wigwam oli minulle ehdoton ykkönen, vaikka oikeastaan vasta ”kevytprogelevynsä” Nuclear Nightclub osui ja upposi kunnolla.

Myöskin Beingiä tuli kuunneltua paljon, mutta esimerkiksi Fairyportin kuulin ensimmäisen kerran vasta lähellä 70-luvun puoliväliä!

Nyt nuo molemmat levyt ovat aika arvossaan eli tuskin tulen niitä ainakaan originaaleina enää saamaan levyhyllyni aukkokohtaa noilta osin paikkaamaan - eipä olisi ehkä kannattanut Beingiä aikoinaan myydä pois. Toisaalta se raha tuli varmasti tarpeeseen, ehkä piti päästä kavereiden kanssa lauantaina Alibiin tai Arkadiaan bilettämään?

Tasavallan Presidentti eli Pressa oli minulle tuolloin liian jazz tai jotain, ainakaan se ei herättänyt sellaista värinää missään vaiheessa – eikä oikeastaan vieläkään, vaikka Lambertland ja Milky Way Moses hyllystäni löytyvätkin. Tolosen soololevyt olivat jo toinen juttu ja soololevynsä Tolonen” sekä Summer Games ovat edelleen aika kovia juttuja.

Wigwamin jälkeen eniten olen varmasti kuunnellut tältä saralta edesmenneen Pekka Pohjolan varhaissoolotuotantoa. Harakka Bialoipokku kuuluu edelleen suosikkilevyihini. Sen muuten hankin vanhemmiltani saamillani ruokarahoilla heti levyn ilmestyttyä vuonna 1974. Siihen aikaan Espoon Viherlaakson lukiossa piti kouluruoasta maksaa. Jätin yhden kuukauden ruokailukupongit ostamatta ja kävin ostamassa tuon levyn – enkä katunut sitä edes vatsani kurniessa iltapäivisinJ

Vietin nuoruusvuosinani paljon aikaa Turussa. Puolalanmäen kukkulalla oli aika usein kesäisin laadukkaita rock-konsertteja. Ainakin Yellow –yhtye jäi mieleeni, varsinkin heidän versionsa Gracious-yhtyeen ”Introduction”-biisistä oli aivan kuningasjuttu! Yellowlta minulla ei ole yhtään levyä, mutta samoja kavereita soittaa mainiossa Kaamos-yhtyessä, jonka levy sentään hyllystä löytyy!

Uudempaa kotimaista progea ei ole tullut seurattua, mutta hyllyssäni olevat Pekka Bäckman & Marras –yhtyeen kaksi levyä ovat kyllä merkki siitä, että 70-luvun jälkeenkin on tehty laadukasta kotimaista ei-radiomusiikkia!