Terve!
Mielenkiintoinen haaste edessä - tarkoitus on löytää aikaa tämän höyryjäpäästävän blogin ylläpitoon. Ja kyllähän se löytyy! Kysymyshän on vain prioriteeteista ja ajan käytön hallinnasta!
Olen keräillyt vinyylilevyjä vuodesta 1970 lähtien. Välillä tiiviimmin ja välillä satunnaisemmin. Koskaan mikään muu formaatti ei ole kuitenkaan poistanut vinyylimiehen sydämestä tätä maailman parasta ja tällä hetkellä ainoaa toimivaa analogista musiikin tallennusmuotoa!
Näiden vuosien aikana olen ostanut hurjimpina vuosina satoja vinyylilevyjä ja myös myynyt satoja vinyylilevyjä. Tämähän merkitsee sitä, että jotkut levyt olen joutunut ostamaan useita kertoja:) Tällä hetkellä vinyylihyllyssäni on noin 800 levyä, joiden kaikkien olemassaololle on mielestäni joku hyvä peruste.
Cd-levyjä en kovin korkealle arvosta, mutta on niissä jotain hyvääkin: esimerkiksi Dylanin Limited Edition ~ Deluxe Box Set on pakkauksena komea eivätkä ne vajaa 60 biisiäkään kovin paskoja ole. Hienot boxit ja kokoelmat bonusbiiseineen puoltavat selvästi digitaalisen formaatin olemassaoloa. Ehkä rakkain cd-boxi minulla on kuitenkin "Time Machine A Vertigo Retrospective 1969 - 1973", jolla on mahdoton määrä musiikkia, jota ei ainakaan kovin helposti ole mahdollista hankkia enää vinyyliversiona. Sitäpaitsi pidän juoksemisesta ja usein pitkien matkojen juokseminen mp3-soittimen antaman tuen avulla on aivan parasta akkujen lataamista:)
Jatkossa en tässä blokissa enää digitaalista formaatiia mainitse kuin erittäin poikkeustapauksessa. Yksi sellainen voisi olla musiikillisen ensirakkauteni Creedence Clearwater Revivalin uusi cd-sarja, jolla on mielenkiintoisia bonus-biisejä. John Fogerty on pehmentynyt - tai sitten hän ei ole viitsinyt enää taistella tuulimyllyjä vastaan, mutta se sopii minulle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti