Levy-Eskoilta piristystä helmikuun arkeen

Kaksi levyä tehnyt Slint-niminen yhtye on kotoisin Kentuckyn Louisvillesta. Bändi oli lyhytikäinen (1987 – 1992, muutama livejuttu 2005-2007) ja minulle täysin tuntematon viime viikkoon asti. Tämä tietämättömyyteni tila loppui, kun suosikkilevykauppani Levy-Eskojen asiansa (ja minut!) tunteva omistaja/myyjä suositteli minulle Slintin ”Spiderland”-levyä. Tapani sanoi, että levyä pitää kuunnella useasti ennen kuin se avautuu. Minulle kävi kuitenkin sikäli onnellisesti, että jo ensimmäisellä kuuntelukerralla huomasin vinyylisoittimeni pyörittävän mahtilevyä!

Tähän nopeaan heräämiseen auttoi kenties se, että musiikki toi paikoitellen mieleen vuoden 2005 ”löytöni” Gravenhurstin ”Fires In Distant Buildingsin”. Tuo Gravenhurstin levy minulla on tätä kirjoittaessa vain cd-versiona, mutta kun sitäkin kuulemma saa jo vinyylinä, niin pakkohan se on hankkia myös tuossa formaatissa.

Slintiä on luonnehdittu american undergroundigsi ja indie-rockiksi. Olkoon vaikka niin, mutta tämä levy kyllä jokaisen kannattaa kuunnella – 70-luvun jälkeen on kuin onkin tehty aivan loistavaa musiikkia! Tämä meiltä vanhoilta pieruilta vinyylinkerääjiltä on ehkä joskus päässyt hetkittäin unohtumaan…

Muita hankintoja Levy-Eskoilta olivat palkittu Robert Plantin & Alison Kraussin "Raising Sand" sekä Hellacoptersin viimeiseksi jäänyt levy ”Head Off”. Plantin & Kraussin levy minulla oli aiemmin cd-versiona, mutta jotenkin se ei uponnut minuun. Musiikin kuuntelu on joskus ihmeellistä, sillä hienona tuplavinyylinä levy kuulostaa paljon paremmalta! Levyn on tuottanut jo turhankin tuttuun tyyliinsä T Bone Burnett ja kitaristivieraana on mm. Tom Waitsinkin käyttämä ja arvostama Marc Ribott.


Hellacoptersin levyn ostamiseen vaikutti paitsi se, että levy jäi yhtyeen viimeiseksi, niin se, että sen mukana tuli hieno täysikokoinen juliste – tämäkin yksi vinyylilevyjen hyvistä puolista. Levy on mainio, vaikka ei olekaan sitä räväkintä Hellacoptersia. Kelpo meininkiä silti, joka tietyssä mielentilassa uppoaa hienosti. Bändi jäi näkemättä livenä, mikä on kyllä harmi!

Jokainen näistä 3:sta vinyylistä oli uusia ostaessani ne. Eihän siinä mitään vikaa sinänsä, mutta harmittaa hyvien käytettyjen vinyylilevyjen puuttuminen kotikaupunkini ykköspaikasta - kierrättäkää hyvät ihmiset, kierrättäkää!

JK.

Sain - kiitos Eskojen - aiemmin ylistämäni Gravenhurstin myös vinyylipainoksena. Jos mahdollista, niin se on VIELÄ PAREMPI kuin cd-levy. Jotenkin se vaan soi paremmin, kitaravuodatuksetkin pääsevät kunnolla oikeuksiinsa...