Tammikuun tuliaisia

Joskus työmatkat ovat ”pain in the ass”! Ne kestää paremmin, kun käyttää vapaa-aikansa hyväksi ja tankkaa itsensä lisäksi mahdollisuuksien mukaan myös vinyylivarastoja. Tällä kertaa Helsingin reissulla jäi riittävästi vapaa-aikaa molempina päivinä ja muutamassa levykaupassakin ehti käydä.

Ensimmäisen päivän jälkeen kävin Fennica Recordsissa. Ei kukaan jaksa niitä kaikkia levyjä plarata, mutta aina kannattaa katsoa ainakin ”viimeksi tulleet”. Tällä kertaa sieltä löytyi hyllyyni lisäyksenä oikeasti hyvä levy. Toinen ostamani levy löytyi satunnaisella otannalla ja se kuuluu luokkaan ”voihan tämän taas kertaalleen ostaa”.

Viimeksi tulleista löytyi Cat Stevensin ”Tea For The Tillerman”. Tämä originaali vinyylipainos on vuodelta 1970 hienoilla avautuvilla kansilla (gatefold sleeve). Levyllä on silloin vielä Cat Stevensin nimellä tunnetun taiteilijan komeimpia kappaleita kuten ”Sad Lisa” ja ”Wild World”. Hieno kokonaisuus ja koko levyllä on hieno ”kamariorkesterimainen” ote. Stevensin seuraava levy ”Teaser & The Firecat” on vähintäin samaa laatua, mutta siitä en löytänyt kuin naarmuisen version – ja semmoinenhan ei VINYYLIMIEHELLE kelpaa missään nimessä!


Toinen levy Fennica Recordsista oli Jack The Ladin ensimmäinen levy ”It’s … Jack The Lad”. Tätä levyä on näkynyt levydivareissa edullisesti. Nyt sen hinta on hieman noussut ja alkaa olla lähempänä musiikin tasoa. Jack The Lad –bändi perustettiin ikisuosikkini Lindisfarnen raunioille: Rod Clements ja Ray Laidlaw jatkoivat Lindisfarnen viitoittamaa reittiä, mutta levensivät väyläänsä laajemmalle countryyn, bluegrassiin ja jopa jazzin suuntaan. Suosittelen silti kaikille irkkumeiningistä pitäville!

Seuraavan päivän saalis oli iloinen yllätys. Löysin Black & Whiten viimeksi tulleista levyistä mint-version Annie Haslamin ”Alice In Wonderlandista”. Tuokin levy minulla on ollut ja sen poismyynti on välillä harmittanut. No, nyt se on taas hyllyssäni. Tällä kertaa painos on originaali USA-painos avautuvine kansineen ja kunto tosiaan käytännössä mint eli täysin uuden veroinen!

Annie Haslam tuli minulle tutuksi yhden all-time-favourite bandini Renaissancen laulusolistina. Renaissance teki monta hienoa levyä, joista varsinkin ”Ashes Are Burning” kuuluu edelleen TOP10-levylistaani. Oopperalauluakin opiskelleen Annie Haslamin ääniala on laaja ja hän käyttää sitä hyväkseen komeasti. Tämä Alice In Wonderland” ei ole tasoltaan Renaissancen parhampien levyjen luokkaa, mutta kelpo lätty joka tapauksessa! Mukana on pari lainakappaletta, joista varsinkin anton Dvorakin "New World Symphony - Largon sanoitettu versio ”Going Home” on huikean hieno! Toinen suosikkini Roy Wood on mukana kiinteästi levyn teossa ja aikoinaan ehkä pahin pettymys tämän levyn suhteen oli se, että silloisen avoparin Haslam-Wood yhteenliittymä musiikillisesti ei ollut aivan osiensa summa.

Levyllä on kuitenkin hyvät hetkensä ja Renaissance-basisti Jon Camp (korvasi muuten itsensä John Wettonin vuoden 1971 kokoonpanossa!) tuo oman hienon lisänsä musiikkiin. Tuttuun tyyliinsä The Movessa ja Electric Light Orchestrassa uraansa aloitellut Roy Wood soittaa useita soittimia, säveltää, sovittaa ja tuottaa eli tämä on ainakin yhtä paljon hänen kuin Annien levy.

Ja kannet ovat mahtavan hienot (tämän jutun ensimmäinen kuva!), suoraan saman nimisestä lempitarinastani!

Tästä levystä ei muuten ole tehty cd-painosta ollenkaan. Vinyyli Rules!