Talviloman loppupuoli meni mukavasti vuonna 1651 perustetussa kaupungissa, jonka historiaan liittyy Suomen historian merkkihenkilöitä kuten Elias Lönnrot, Eino Leino ja Urho Kekkonen. Kaupungissa on oma hieno linna - nyt aika raunioina tosin - ja 1800-luvulla sen läpi kulki Kajaanin jokea pitkin tervareitti Kainuun perukoilta Ouluun.
Vaikka kaupungilla on takanaan loistava tulevaisuus, ei tästä nykyisin 38 000 asukkaan Kajaanista löydy kuin yksi (1) divari, jossa äänilevyillä on merkittävä osuus. Tässä Divari Kettusessa on mukava piipahtaa ja omistajan kanssa jutella mukavia –leppoisaa meininkiä, kiitos mukavista juttuhetkistä! Eikä vierailu Divari Kettusessa jää pelkästään sanojen vaihtamiseen, sillä kyllä sieltä aina jotain täytettä levyhyllyihinsä löytää. Tosin viimeksi Kettusella käydessäni noin 4 vuotta sitten, oli tarjonta kiinnostavampaa – mutta silloin olikin tullut suurehko erä laatulevyjä myyntiin.
Ja nyt niihin levyihin... Olen jo muutaman kerran ehtinyt myydä Stone The Crowsin ”Ontinuous Performancen”, mutta mukava oli saada tuo levy taas kokoelmiini. Bändin musiikkia on määritelty esimerkiksi progressiiviseksi soul-rockiksi ja voi kai asian noinkin ilmaista. Bändi oli koossa vuosina 1968 – 1973 ja ehti tehdä neljä levyä ennen hajoamistaan. Hyvistä ennusmerkeistä huolimatta - loistava laulajatar Maggie Bell, arvostetut muusikot, taustapiruna muuan Peter Grant jne.- skottibändin ura ei oikein lähtenyt lentoon, mikä on kyllä sääli. Muistelin "Ontinuous Performancella" olevan vain yksi oikeasti hyvä kappale (Sunset Cowboy), mutta onhan levyllä hienoja biisejä muitakin! Tuo "Sunset Cowboy" on omistettu muuten bändin kitaristille Leslie ”Alexin pikkuveli” Harveylle, joka kuoli kesken keikan lavalla saamaansa sähköiskuun. Tällä levyllä Leslien kitarointia kuullaan viidellä kappaleella, lopuilla kahdella kitarat soittaa Jimmy McCullough, josta tuli myöhemmin Maccan bändikaveri. Kun yhtyeen rumpali Colin Allen ja basisti Steve Thompson olivat aloittaneet uraansa itsensä John Mayallin bändissä, niin ainakaan soittotaidosta ei tämän bändin menestymättömyys ollut kiinni!
Toinen hankintani Pekka "Erkan veli" Kettusen divarista oli täällä Suomessa turhaan väheksityn Mike Nesmithin vuonna 1976 RCA-Victorille tehty The Best Of Mike Nesmith, joka on aikamoisen hyvä kokoelma tämän Monkees-konkarin soolouran huippuajoilta. Erilaiset kitarat raikaavat iloisesti ja mikäli lukija ei ole allerginen kantri-musiikin hajulle eikä Mike-sedän epämääräiselle Monkees-menneisyydelle (ainoa bändin muusikko muuten…), kannattaa herran levyjä ilman muuta hankkia! Minulla on aikaisemmin ollut Nesmithin pari vuotta myöhemmin julkaistu kokoelma ”Compilation”, jonka myin pois 
huonon äänenlaadun takia. Vaan tämä levy soi komeasti ja biisit ovat toinen toistaan parempia!
